Suomen sota 1808-1809.
Vuonna 1807 Tilsitissä Venäjä (Aleksanteri I ) ja Ranska (Napoleon) solmivat liiton. Aleksanteri I tehtävänä oli tässä liitossa taivuttaa Ruotsi sulkemaan satamansa Englantilaisilta laivoilta. Kustaa IV Adolf ei suostunut tähän, jolloin venäläiset hyökkäsivät Suomeen Napoleonin suostumuksella talvella 1808.
Korostettakoon tässä, että venäläiset eivät lähteneet valloitussotaan vaan pakottaakseen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin tekemään sovinnon Napoleonin kanssa.
Ruotsin ylinjohto uskoi suurimman vaaran tulevan Napoleoinin liittolaisen Tanskan taholta eikä Venäjän taholta. Siksi Suomen joukkojen ylipäällikölle oli anettu ohjeet säilyttää joukot lyömättöminä ja peräytyä Pohjanmaalle. Klingspor joukkoineen vetäytyi Pohjanmaalle aina Ouluun saakka.
Jo sodan alussa Viapori antautui häpeällisesti melkein ilman taistelua. Kesällä 1808 Suomen armeija alotti vastahyökkäyksen, mutta hyökkäys pysähtyi Etelä-Pohjanmaalle ja Savoon. Adlercreutz kärsi tappion Oravaisissa, minkä jälkeen joukot vetäytyivät vähitellen Ruotsiin ja näin Suomi oli jälleen venäläisten miehittämänä. Virkamiehet eivät poistuneet maasta niin kuin isonvihan ja pikkuvihan aikana, vaan jäivät hoitamaan tehtäviään.